Joonas Kokkosen lapsuus ja nuoruus
Joonas Kokkosen sukujuuret ovat Pohjois-Savon Pielavedellä, josta hänen vanhempansa Marja ja Heikki olivat lähtöisin. Joonas syntyi Iisalmella 13.11.1921. Hän oli viidestä veljeksestä nuorin. Kokkosilla oli kiinteistö ja kauppa osoitteessa Kauppakatu 4. Myyntiin saatiin myös etelästä laivalla tuotua tavaraa.
Joonas oppi jo nelivuotiaana tunnistamaan eri laivojen pillien äänet. Musikaalisuus ilmeni myös innostuksena harmonin soittoon, josta hän sai pian melodioita kuuluville. Heikki-isä oli kuoromies ja toiminut apukanttorina. Maria-äiti oli laulutaitoinen ja enot pelimanneja.
Heikki Kokkonen halusi tarjota pojilleen mahdollisuuden akateemisen opiskeluun. Järvenpäähän oli ollut yhteyksiä jo aiemmin. Kun Kokkosille tarjoutui tilaisuus päästä Järvenpään Kauppa Oy:n pääosakkaiksi, päätettiin Iisalmen liike myydä ja muuttaa Uudellemaalle. Muutto tapahtui vuonna 1926, jolloin Joonas oli viisivuotias.
Järvenpään kauppa Oy sijaitsi aivan aseman vieressä nykyisen Sibeliuksenkadun silloisessa osoitteessa n:o 11. Heikki Kokkonen rakensi sen Helsingistä puretun talon osista. Nykyisin paikalla sijaitsee pysäköintihalli ja kerrostalo liiketiloineen. Myöhemmin kauppaliike siirtyi kokonaan Kokkosten nimiin. Sen toiminta jatkui vuoteen 1969 asti.
Veljien innostamana Joonas oppi jo ennen kouluikää lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Niinpä seitsenvuotiasta poikaa ei lähetetty ensimmäiseksi vuodeksi kouluun, vaan hän opiskeli kotosalla. Kokkonen on kertonut huolestuneensa siitä, että hän jäisi muista oppilaista jälkeen. Niinpä hän pänttäisi kansakoulun oppikirjoja kannesta kanteen.
Joonas aloitti koulutaipaleen Tuomaalan koulussa. Koulutie kulki Ainolan ohitse ja Joonas näki usein säveltäjämestari Sibeliuksen liikkuvan ulkosalla. Nämä kohtaamiset jäivät pojan mieleen lapsuuden vaikuttavimpina muistikuvina. ”Sibelius oli minulle aivan erikoinen hahmo, koska asuin lapsuuteni ja nuoruuteni lähellä Ainolaa. Olen koulupojasta saakka osannut ulkoa kaikki Sibeliuksen sinfoniat ja myös hänen muuta tuotantoaan”, totesi Joonas Kokkonen myöhemmin.
Kolmannen luokan Joonas kävi Järvenpään kansakoulussa eli Kilpisen koulussa (nykyinen Kinnari) Seuraavana vuonna Harjulan koulu aloitti toimintansa ja Joonas siirtyi sinne. Johtajana oli Frans J. Heininen, tulevan säveltäjän, Paavo Heinisen isä. Eräällä tunnilla Joonas huomasi, että laulua laulettiin eri sävelkorkeudelta kuin nuottiin oli merkitty. Myöhemmin paljastui, että Joonaksella oli absoluuttinen sävelkorva.
Noin kymmenvuotiaana Joonas tavattiin toimimassa kapellimestarina radiosta tulevan orkesteriteoksen mukaan. Hän suuntautu jo tuolloin klassiseen musiikkiin yhdessä lähimpien toveriensa kanssa. Sibelius oli tärkein suosikki. Kevyeen musiikkiin suhtauduttiin halveksivasti.
Järvenpäähän perustettiin 1928 yhteiskoulu. Joonas pyrki sinne Harjulan vuoden jälkeen. Opettaja Heininen oli varma, että Kokkonen läpäisee pääsykokeen. Oppikoulu sujui hyvin. Keskikoulun vuosina hän oli aina luokan priimus. Joonaksen veljet Heino ja Veijo sekä hänen puolisonsa Ester toimivat opettajina Järvenpään yhteiskoulussa. Joonaksen mukaan tästä ei ollut erityistä hyötyä hänelle, pikemminkin päinvastoin. Vuonna 1933 oli lukio-opetus käynnistynyt Järvenpäässä, joten Joonas saattoi jatkaa tutussa koulussa ylioppilaaksi saakka.
Joonas aloitti viulun soiton 30-luvun alussa. Opettajana toimi kotitalousopettajaopiston lehtori Aili Ryselin. Joonas piti viulunsoittoa tärkeänä. Hän ei jättänyt soittotuntia väliin edes mieluisan mäkihyppyleikin vuoksi. Kahden vuoden kuluttua Joonas luopui viulutunneista. Absoluuttisen sävelkorvan vuoksi omaa soittoa oli piinallista kuunnella. Myös mäenlaskussa murtunut käsi vaikutti asiaan. Viuluopinnoista oli kuitenkin hyötyä myöhemmin. Harmonin soitto jatkui.
Vuonna 1935 Joonas osallistui Vilho-veljen kanssa Sortavalan laulujuhlille. Tuleva muusikko sai kuunnella maan tunnetuimpien säveltäjien teoksia sekä kalevalaisen lauluperinteen näytteitä.
Joonas harrasti pienestä pitäen yleisurheilua, jalkapalloa ja hiihtoa. Hänet tunnettiin hyvänä suksien voitelijana. Joonas perusti 12-vuotiaana kavereidensa kanssa urheiluseuran, jonka nimi oli Järvenpään veto. Seuralla oli jopa johtokunta, jonka puheenjohtajana Joonas toimi. Seura järjesti kilpailuja ympäri vuoden. Kilpailuista kerrottiin seuran omassa lehdessä, jonka päätoimittajana Joonas oli. Huippu-urheilua seurattiin myös innolla.
TEINI-IKÄ
Kouluvuosinaan Joonas soitti viulua oppilasorkesterissa. Syntyi kaveripiiri, joka musisoi yhdessä. Ryhmätyönä tehtiin mm. musiikkia runomatinean taustalle, jota koulun kuoro avusti.
Heino-veli hankki pianon vuoden 1936 paikkeilla. Siitä lähtien Joonas vieraili nuorenparin kodissa ”vaivaksi asti”. Joonas muisteli tehneensä ensimmäiset sävellyksensä jo alle kymmenvuotiaana. Pianon tultua kuvaan mukaan syntyi ensimmäinen sävellys, jonka nuotti on vielä tallella. Sen otsikkona on ”Etyydi klassiseen tyyllin” ja päiväys 25.6.1936. Sävellyksiä syntyi lisää, mutta ne jäivät keskeneräisiksi.
Pianonsoiton ja nuotinluvun opiskelu jatkui omin päin. Ilmari-veli avusti tarvittaessa. Joonas soitti ja harjoitteli nuoteista suuren määrän pianoteoksia ja esiintyi koulun juhlissa ja muuallakin. Lukion aikana soittokaverit perustivat musiikkikerhon harrastuksen kotipesäksi.
Järvenpään yhteiskoulu vuonna 1936 (JYS)
1930-luvun lopulla radanvarren paikkakuntien yhteiskoulujen toverikunnat (=teinikunnat) aloittivat yhteistyön. Näin syntyi Ratavarren toverikuntien liitto, joka järjesti mm. kulttuurikilpailuja. Joonas osallistui pianokilpailuun. Sijoituksesta ei ole varmuutta, mutta Joonaksen soittotekniikka herätti huomiota opettajiston taholta.
Joonas kiinnostui myös lausunnasta toverikuntien puitteissa. Hän osallistui Jyväskylässä valtakunnallisiin lausuntakilpailuihin ja voitti kisan. Vastaavaa menestystä oli muuallakin. Toverikuntatyössä Joonas tutustui hyvinkääläiseen Anja Vammelvuohon (myöhemmin palkittu runoilija). Nuoret pitivät yhteyttä vuosien ajan. Joonaksen lempinimi oli tuolloin ”Jönssi”.
Joonas sai Jyväskylän kisoista palkinnoksi oheisen kirjan. Vahinko vain, että hän oli lukenut saman teoksen menomatkalla junassa.
1939 Joonas vietti kesää Veijo-veljen kesämökillä Pielavedellä. Luonnon helmassa vietetyn suven jälkeen syntyi säveltäjän parhaana pidetty nuoruuden teos, Pielavesi-sarja. Teos oli omistettu Veijo-veljelle ja hänen puolisolleen Esterille. Osa sarjasta kuultiin toverikunnan illanvietossa. Myöhemmin Joonaksen kaikki nuoruudenteokset olivat esityskiellossa. Syksyllä 1996 pianisti Janne Mertanen sai luvan esittää Pielavesi-sarjan. Kantaesitys oli Järvenpää-talossa Joonas Kokkosen muistokonsertissa 30.11.1996.
Lukiovuosina Joonas kehittyi pianistina. Hän hallitsi jo hyvin vaativia teoksia ja kykeni soittamaan ne myös ulkomuistista. Noina vuosina syntyi todennäköisesti ensimmäinen yksinlaulu, johon teksti löytyi Nuoren voiman liiton runokokoelmasta ja nimeksi tuli ”Kulta ja minä”.
Elämänuraa pohtiessa Joonaksella kävi jo mielessä muusikon ammatti. Urheilevalle nuorukaiselle olisi sopinut myös voimistelunopettajan pesti Veijo-veljen tapaan. Joonaksen tiedetään joskus olleen veljensä sijaisena yhteiskoulussa. Lopulta Joonas päätti pyrkiä Sibelius-Akatemiaan.
