Järvenpääläinen
Järvenpäässä viettettiin syyskuisena sunnuntaina 1964 mittavaa juhlaa.. Tapiola-puistoon, Mannilantien ja Huvilakadun kulmaukseen oli pystytetty säveltäjämestarille muistopatsas. Paljastustilaisuus oli tiettävästi silloisen presidenttiparin ainoa virallinen vierailu paikkakunnalla. Patsas on kokonaan järvenpääläistä työtä: kuvanveistäjä Erkki Erosen muotoileman monumentin valoi taidevalaja Väinö Kärkkäinen ja jalustan toimitti Kivi-Roivas. Nykyiselle paikalleen, kirjaston viereiseen puistoon, patsas siirrettiin vuonna 1994.
Patsaan synty kytkeytyy 1960-luvun alussa järjestettyyn Sibelius-monumentin veistoskilpailuun. Sibelius-seura järjesti kaksiosaisen muistomerkkikilpailun, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltusen abstrakti työ Passio Musicae, joka sijoitettiin Helsingin Taka-Töölöön Sibeliuksen puistoon. Myös Erkki Eronen osallistui kilpailuun ehdotuksellaan Sibeliuksen näköispatsaasta. Sibeliuksen suku mielistyi Erosen kilpailuehdotukseen ja tilasi patsaan säveltäjästä Eroselta. Sibelius-seura lahjoitti teoksen silloiselle Järvenpään kauppalalle.
Ote Joonas Kokkosen puheesta:
Älköön siis tämä Jean Sibeliuksen muistopatsas olko vain hänen kotiseutunsa asukkaiden hartaan kunnioituksen ilmaus, vaan liittäköön se katsojansa ajatuksiin myös sen velvoituksen, mikä Sibeliuksen kansalleen jo koko ihmiskunnalle jättämään rikkaaseen sävelperintöön yhdistyy.
Muistuttakoon tämä patsas siitä työstä, mikä vielä on edessämme, jotta yhä useampi suomalainen voisi tuntea mestarin teokset henkiseksi omaisuudekseen. Sibeliuksen elämäntyö on vakuuttavammin kuin mikään muu kansamme historiassa osoittanut, että meidän suurin voimamme on kulttuurimme saavutuksissa.
Olkoon tämä patsas muistuttamassa tästä tosiasiasta, niin että jokainen meistä - olivatpa työmme ulkonaiset muodot ja olosuhteet vaativat tai vaatimattomat - pystyisi toimimaan kulttuurimme kasvun ja kehityksen hyväksi.
J.U.: Entäpä kulttuuripolitiikka. Onko Järvenpää jo kulttuurikaupunki?
J .K.: - Seuraan niin ikään mitä tapahtuu. Kulttuurielämä on täällä vireytynyt ja päättäjien asenteissa
tapahtunut muutosta positiivisempaan suuntaan. On saatu musiikkiopisto, kuvataiteilijoita vaikuttaa kaupungissamme muusikoiden lisäksi runsaasti. Konserttielämä on vilkastunut. Oman mainintansa ansaitsee myös jo perinteinen vireä kirjallinen piiri. Edellytyksiä kulttuurikaupungiksi on. Ei tarvitse tuijottaa kovinkaan monen vuoden taakse, kun asiat olivat paljon hullummin. Toivottavasti myönteinen kehitys jatkuu.