Vaikuttaja
JOURNALISTI
Joonas kirjoitti lehtiin musiikkiarvostelujen lisäksi musiikkipoliittisia kannanottoja ja esseitä. Vuonna 1955 eräiden nuorten ja kokeneittenkin säveltäjien, kriitikoiden ja musiikkipedagogien ryhmä julkaisi Ylioppilaslehdessä kirjoituksen ”Hälytys musiikkielämämme hädänalaisen tilan johdosta”.
Ryhmän keskeinen hahmo oli Joonas Kokkonen. Hänet oli vuotta aiemmin valittu Uuden Musiikkilehden päätoimittajaksi ja siinä roolissa hän esitteli lehdessä musiikkielämän kehittämistavoitteet seuraavasti:
Joonas julkaisi toimittamassaan lehdessä myöhemmin em. musiikin kehittäjäryhmän 10-kohtaisen julkilausuman, jossa yllä olevien otsikoiden lisäksi mainittiin myös musiikin harrastustoiminta ja muusikkojen asema. Esitettiin, että valtio perustaisi komitean, joka ryhtyisi valmistelemaan uudistuksia.
JYVÄSKYLÄN KESÄN VOIMAHAHMO
Kesällä 1956 toteutettiin Jyväskylässä ensimmäistä kertaa kulttuuripäivät, joilla oli kaksi ohjelmaosuutta: konserttisarja ja musiikkipedagoginen luentokokonaisuus. Näin Jyväskylän Kesä -tapahtuma sai alkunsa. Myöhemmin ohjelmaan tuli muitakin kulttuurialoja. Eräänä puuhamiehenä toimi Joonaksen opiskelukaveri Timo Mäkinen, joka opetti tuolloin pianonsoittoa Jyväskylän musiikkiopistossa sekä yliopistossa ja oli myöhemmin musiikkitieteen professorina ja vararehtorina. Maisteri Joonas Kokkonen kutsuttiin luennoimaan muotoanalyysistä.
Joonas oli myös seuraavina kesinä mukana sekä luennoitsijana että myöhemmin organisointi- ja johtotehtävissä. Hän toimi Jyväskylän Kesän musiikkitoimikunnan puheenjohtajana aina 1960-luvun lopulle saakka sekä sen jälkeen kunniapuheenjohtajana Alvar Aallon ja Rolf Nevanlinnan ohessa. Joonaksen panos kulttuuripäiville oli merkittävä. Se oli myös Joonakselle foorumi, jossa hän saattoi puhua koko suomalaisen musiikkikulttuurin puolesta. Jyväskylän kesästä tuli kansainvälinen tapahtuma.
SIBELIUS-AKATEMIAN VALTUUSKUNTA
Joonas Kokkosen merkittävin työ musiikkielämän vaikuttajana tapahtui Sibelius-Akatemian valtuuskunnan puheenjohtajana (1966-1980). Valtuuskunta perustui vuoden 1966 lakiin, joka turvasi Sibelius-Akatemian toiminnan ja määritteli sen yksityiseksi korkeakouluksi.
Valtuuskunnan tärkeimmät tehtävät olivat asetuksen mukaan johtokunnan valitseminen ja sen toiminnan valvominen, johtokunnan tekemän talousarvioesityksen hyväksyminen ja tilinpäätöksen vahvistaminen sekä akatemian professoreiden nimittäminen johtokunnan suorittaman ehdollepanon perusteella. Valtuuskunnan oli lisäksi mm. tehtävä opetusministeriölle esityksiä uusien virkojen perustamisesta. Kokkonen osallistui valtuuskunnan puheenjohtajana akatemian pyrkimyksiin aktiivisemmin kuin hänen asemansa ehkä olisi edellyttänyt, mikä oli erittäin arvokasta musiikkielämän kannalta.
Monet parannukset koskivat myös oppilaita: valtion opintolainoja voitiin myöntää myös Sibelius-Akatemian oppilaille, opintosihteerin virka perustettiin 1974, laitoksen sisäinen tiedotuslehti alkoi ilmestyä syksyllä 1971, kansainväliset yhteydet ja oppilasvaihto lisääntyivät ja kehittyivät. Riemuiten otettiin vastaan myös opiskelijoiden uusi asuntola, Clavis, joka otettiin käyttöön kevätlukukauden 1970 alussa.
Joonaksen tärkein päämäärä oli Sibelius-Akatemian valtiollistaminen. Asiaa oli puitu hallinnossa vuosien ajan, kunnes Akatemiasta pyydettiin audienssia opetusministeri Kalevi Kivistöltä, joka otti vastaan Joonas Kokkosen johtaman lähetystön huhtikuussa 1976. Käynti opetusministerin luona johti tulokseen. Opetusministeriö asetti työryhmän, joka jätti helmikuussa 1978 lakiehdotuksen opetusministeriölle. Siinä
esitettiin, että Sibelius-Akatemia jatkaisi toimintaansa valtion korkeakouluna. Laki hyväksyttiin yksimielisesti eduskunnassa 1979 marraskuussa, ja se astui voimaan 1.8.1980.
SUOMEN SÄVELTÄJÄT RY
Sodan jälkeen 1945 joukko säveltäjiä perusti Suomen säveltäjät ry -nimisen yhdistyksen. Sen tarkoituksena oli toimia jäsentensä keskinäisenä yhdyssiteenä, valvoa ja tukea säveltäjien taiteellisia, ammatillisia ja taloudellisia etuja ja edistää maan luovaa säveltaidetta. Jäseneksi yhdistykseen voitiin valita säveltäjä, jonka tuotanto oli yhdistyksen mielestä taiteellisesti arvokasta. Joonas valittiin yhdistyksen johtokuntaan 1954, sihteeriksi 1957 ja varapuheenjohtajaksi 1962 sekä lopulta puheenjohtajaksi vuosiksi 1965-1971.
Joonas aloitti puheenjohtajana Suomen Säveltäjät ry:tä edustaen orkesterisävellysten julkaisua ja kustannuksia koskevan kehitystyön. Monen vaiheen jälkeen syksyllä 1970 perustettiin Joonaksen valmistelun tuella Luovan säveltaiteen edistämissäätiö. Sen perustajina olivat opetusministeriö, Teosto, Suomen Säveltäjät ry ja Elokuva- ja viihdesäveltäjät ry.
Suomen Säveltäjät ry ajoi Kokkosen puheenjohtajakaudella kuin muulloinkin säveltäjien aseman vahvistamista ja kohentamista. Tekeillä oli esimerkiksi apurahajärjestelmään ja taiteilijaeläkkeisiin liittyviä uudistuksia. Myös yhteistyötä naapurimaiden kanssa edistettiin perustamalla Pohjoismaiset musiikkipäivät, joilla esitettiin aina uutta tuotantoa.
TEOSTO
Vuonna 1968 Joonas Kokkonen valittiin Säveltäjäin tekijänoikeustoimiston Teosto ry:n puheenjohtajaksi. Kokkonen oli jo vuoden verran ollut johtokunnan jäsen Eino Linnalan puheenjohtajakauden lopulla. Vuonna 1969 Teosto ajautui vakavaan kriisiin. Viihdemusiikin säveltäjät olivat jo vuosia katsoneet tulleensa syrjityksi niin yhdistyksen hallinnossa kuin rahojen jaossa. Yhdistys uhkasi hajaantua. Tilannetta alettiin purkaa siten, että johtokunta päätti jakaa viihdesäveltäjille apurahoina yhtä paljon kuin vakavan musiikin säveltäjille. Kiistat kuitenkin jatkuivat. Joonaksen tilannetaju, neuvottelutaito ja pitkäjänteisyys auttoivat lopulta ratkaisemaan asian muutaman vuoden kuluessa. Kevyen musiikin säveltäjät pääsivät yhdenvertaiseen asemaan rahojen jaossa, ja heitä valittiin myös johtokuntaan.
KUNNIATOHTORI
Menestys säveltäjänä sekä monipuolinen ja ansiokas työ musiikkielämän hyväksi johti myös huomionosoituksiin arvonimien muodossa. Viimeisten kiusausten säveltämisen jälkeen Joonas Kokkonen oli maineensa huipulla. Vuonna 1976 hän sai ottaa vastaan kunnianosoituksen myös Jyväskylän yliopiston taholta. Kun yliopiston uusi musiikkitieteen rakennus Musica vihittiin, Joonas Kokkonen promovoitiin juhlallisuuksien yhteydessä Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Vuonna 1990 Joonas Kokkoselle myönnettiin teologian tiedekunnan kunniatohtorin arvo Helsingin yliopistossa.