Opiskelu ja sotavuodet
OPISKELEMAAN
Talvisodan aikana ylioppilaskirjoitukset peruutettiin ja Joonas pääsi ylioppilaaksi keväällä 1940 seitsemännen luokan todistuksen perusteella. Preliminäärikokeiden perusteella hän olisi todennäköisesti kirjoittanut monta laudaturia.
Heikki-isällä oli Sibelius-Akatemiaan hakeutumiseen yksi ehto: Joonas suorittaa myös yliopistossa tutkinnon, joka takaa ammatin ja toimeentulon. Akatemian pääsykokeessa Joonas soitti viimeisenä. Arviointilautakinasta oli paikalla enää Ernst Linko ja Ilmari Hannikainen. Joonakselta kysyttiin, kuka oli ollut aiemmin hänen opettajansa. Sensorit hämmästyivät kuultuaan, että hakija oli itseoppinut. Niinpä he kysyivät hakijalta, kenet hän haluaisi opettajaksi. Joonaksen vastaus oli: ”Jos voisin päästä jommallekummalle teistä”. Joonas hyväksyttiin opiskelemaan Hannikaisen johdolla.
Keväällä 1941 Joonas soitti Sibelius-Akatemian oppilasnäytteen, joka sai myönteisen arvion valatakunnallisessa lehdessä. Joonas valitsi sivuaineekseen tutun soittimen, viulun. Hän opiskeli alttoviulua, josta oli myöhemmin hyötyä säveltäjän työssä. Ensimmäinen opiskeluvuosi oli huoletonta aikaa.
Tuona aikana syntyi Einari Vuorelan runosta yksinlaulu ”Yli maiden ja metsien käy”.
Joonaksen isä kuoli maaliskuussa 1941.
SOTAVUODET
Kesällä 1941 Joonas astui vapaaehtoisena vakinaiseen palvelukseen Hämeenlinnan tykistörykmenttiin. Samoihin aikoihin alkoi jatkosota. Muusikkona hänet koulutettiin sähköttäjäksi aliupseerikoulussa.
Sotilaskodissa muusikot pian löysivät toisensa soittelun merkeissä. Joonas tutustui viulisti Pauli Granfeltiin, josta tuli myöhemmin tunnettu studiomuusikko. Granfelt oli soittanut myös trumpettia, joten hän siirtyi palvelemaan varuskunnan soittokuntaan. Joonakselle avautui myös tehtävä soittokunnassa aliupseerikoulun jälkeen. Hän opetti soitto-oppilaille musiikin teoriaa. Nimellisesti hän palveli rumpalin vakanssilla.
Kevättalvella 1942 soittokunta siirrettiin Syvärille viidennen armeijakunnan alueelle. Muusikot soittivat monissa kokoonpanoissa. Joukko-osastoista saatiin lisää soittajia ja esiintyviä taiteilijoita mukaan. Monet heistä tulivat myöhemmin tutuiksi suurelle yleisölle. Kerrotaan Joonaksen vierailleen Toivo Kärjen yksikössä Pauli Granfeltin kanssa. Muusikot perustivat myös 40-jäsenisen kuoron. Joonaksen palveluspaikaksi vakiintui toimistoaliupseerin tehtävä armeijakunnassa.
Samana vuonna Joonas kirjoitti rintamalta ystävälleen Anjalle pohtien tulevaisuuttaan: tulisiko hänestä klassinen säveltäjä vai kapakkamuusikko. Joka tapauksessa suurin intohimo oli edelleen musiikin tekeminen.
Syksyllä 1943 vietettiin häitä Järvenpäässä. Kokkosen kaupan yläkerrassa vihittiin Maire Mäkinen ja Joonas Kokkonen avioliittoon. Mairen isä oli Joonaksen esimiehen, armeijakunnan komentajan tytär. Asemasotavaiheessa syntyi uusi teos ”Kaksi pientä preludia pianolle”. Sävellys oli omistettu Mairelle.
Samana vuonna palvelupaikaksi tuli armeijakunnan valistustoimisto. Tuolloin koottiin viihdeorkesteri, jossa soitti useita ammattilaisia. Loppuvuodesta Joonakselle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali.
Keväällä 1944 valmistui yksinlaulu ”Adagio” Uuno Kailaan tekstiin. Teos oli jälleen omistettu Mairelle perheen esikoisen syntymän kunniaksi. Kesäkuussa Joonaksen asemapaikka siirtyi Kannakselle. Hänet kotiutettiin kersanttina vuoden lopulla. Perhe asettui asumaan Järvenpäähän.
Keväällä 1945 opinnot jatkuivat Sibelius-Akatemiassa. Opiskelu oli nyt voimia vaativaa, kun Joonaksella oli perhe huollettavanaan. Soittotuntien anto sekä musisointi ravintoloissa ja tanssipaikoissa toivat särvintä pöytään.
Pauli Granfelt oli myös aloittanut opiskelun Sibelius-Akatemiassa. Aseveljet alkoivat soittaa yhdessä opintoihin liittyviä teoksia. Ystävysten tulkinta eräässä tutkintosoitossa innosti tutkintolautakunnan antamaan aplodit esityksen päätteeksi. Joonaksen seuraava tutkintoesiintyminen sai jälleen myönteisen vastaanoton lehdistöltä.
Syksyllä 1945 Joonas aloitti opinnot yliopiston puolella Sibelius-Akatemian rinnalla, kuten hän oli isälleen luvannut. Pääaineena hänellä oli musiikkitiede ja muina aineina kotimainen kirjallisuus ja kansanrunous.
Loppuvuoden Joonas valmistautui seuraavan kevään akateemiseen pianokilpailuun, jonka hän voitti. Sen innoittamana hän haki ylioppilaskunnan stipendiä, jonka myös sai. Apuraha oli suuruudeltaan 25 000 markkaa, jonka arvo nykyrahassa olisi n. 2000 €.
Joonas osallistui myös Maj Lind -pianokilpailuun sijoittuen neljänneksi. Stipendin innoittamana Joonas ahkeroi kevätkauden ja jälleen tutkintoesitys sai hyvät arviot lehdistöltä. Toukokuussa perheeseen syntyi tytär. Syksyllä 1946 perhe muutti Helsingin Meilahteen. Samana vuonna Joonas alkoi kirjottaa musiikkiarvosteluja Iltasanomiin.
Hyvä työvire säilyi koko lukuvuoden ja tutkintosoiton palaute oli edelleen myönteistä. Kesällä 1947 Joonas sävelsi kaksi osaa lisää Einari Vuorelan runoihin perustuvaan laulusarjaan.
Syksyllä 1947 Joonas alkoi työstää gradua yliopistotutkintoa varten. Aiheena hänellä oli Sibeliuksen pianosonatiint opus 67.
Vuonna 1948 sävellystyö jatkui. Hyvälle ystävälle, Pekka Virtamalle syntyi kesäksi häämarssi.
Sitten valmistui trio pianolle, viululle ja sellolle, joka sai nimen opus 1. Tästä voi päätellä, että säveltäjänura oli varsinaisesti alkanut. Pianotrion kantaesitys oli Oslossa konservatorioiden oppilaiden pohjoismaisilla musiikkijuhlilla. Joulukuussa teos esitettiin Suomessa ja se sai erityitä huomiota osakseen. Kriitikot kiittivät teoksessa ”melodian vuolautta, rytmin rikkautta ja muotoilun varmuutta, kultivoitua sävelaistia ja vakavasti otettavaa luontilahjaa".
Syksystä 1948 alkaen Joonas kiinnitettiin Sibelius-Akatemian teoreettisten aineiden tuntiopettajaksi. Työsuhde vakinaistettiin myöhemmin lehtoraatiksi. Hän paneutui tehtäviinsä kaikella tarmollaan. Joonaksen omien sanojen mukaan opettaminen oli "melkeinpä geneettinen perintö". Hän opiskeli itsekin opettamiaan asioita ja kehitti opetusmetodeja.
Keväällä 1949 Kokkonen suoritti pianon diplomitutkinnon. Sen jälkeen hän osallistui vielä Sibelius-Akatemian kevätnäytteisiin. Seuraavaksi alkoi valmistautuminen ensikonserttiin, joka vaati runsasta harjoittelua. Kokkoset asuivat edelleen Helsingissä Kuusitiellä (11 B). Joonas antoi yksityistunteja ja soitti tanssimusiikkia ravintoloissa. Kerrotaan perheen vieneen lapset muutamaksi viikoksi lastenkotiin, jotta isä saisi harjoittelurauhan.
Marraskuussa 1949 Joonas esiintyi Helsingissä soolonumeroin ja orkesterin kanssa. Arvostelijat kutsuivat häntä ensimmäistä kertaa pianotaiteilijaksi. Tammikuussa 1950 oli vuorossa ensimmäinen esiintyminen Helsingin ulkopuolella eli Turussa. Kriitikoiden kirjoitukset olivat jälleen myönteisiä.
Tammikuun lopulla oli ensikonsertin vuoro. Ajankohta siirtyi sovittua toukokuuta aiemmaksi. Joonaksen opettaja Ilmari Hannikainen pyysi oppilastaan vaihtamaan ajankohtaa oman konserttinsa kanssa. Valmistautumisaikaa ei jäänyt tarpeeksi. Joonas kertoi olleensa hermostunut konsertissa ja tehneensä sen vuoksi useita virheitä. Kriitikot aistivat epävarmuutta soitossa, mutta totesivat Kokkosen kuuluvan maan parhaimpien pianistien joukkoon.